Viimeinen päivä, lupaan sen.
Anteeksi etten ole kirjoitellut. Olen ollut kiireinen, surullinen, iloinen, ja jopa nauranut. Lämmin aamutakki päällä kulkenut vesisateessa ihmetellen sitä, miten sade tosiaankin puhdistaa ilman ja saa kaiken näyttämään hetkeksi kauniilta. Ainakin kun sen jälkeen taivaalle ilmestyy sateenkaari, silloin voin kuvitella olevani kaunis keiju, hopeaa kimaltavat saappaat jalassani lentää auringon lailla säihkyvillä siivillä ja unohtaa olevani oikeasti juuri sen vastakohta.
Olen syönyt. Paljon. Liikaa. Ja minä syytän siitä vuosia täyttämisestä, vaikka se ei siitä johdukaan. Kyllähän syntymäpäivänä saa syödä, kyllä saa. Edes sen pienen hetken olla välittämättä kaloreista ja rasvasta, nauttia, oikeasti nauttia siitä päivästä ja olla iloinen, edes vain sen pienen hetken. Paitsi että minä en saa hetkeäkään rauhaa ajatuksiltani, pitää vain kestää se kaikki. Niinhän ne urheat tytöt tekee.
Mutta tänään on viimeinen mässytyspäivä, koska en voi jatkaa näin syömistä, en voi. Paino on noussut kahdella kilolla viikon sisällä, ja tavoitteeseeni on jo 16 kiloa. Miten minä nuo kilot mitenkään karistan? Se vaatii paljon työtä ja kärsivällisyyttä, ja minä voin tunnustaa etten ole maailman kärsivällisimmästä päästä. Minä haluan tuloksia ja heti.
Niimpä,sama vika minullakin,haluaisin tuloksia heti mutta kuitenkaan en jaksa mitään tehdä...
VastaaPoistaMullakin on ollut nyt mässypäiviä muutama,en vaan oo jaksanu lähtee ulos sateeseen ja syöny vaan. ja mä oon_nauttinu_siitä. (!!!) Munkin tavotteeseen on 16 kg. Jotenkin helpottava olo kun en oo edes koko viikolla puntarilla käynyt..
Mutta tsemppii (: