I know

Mutta tiedätkö sinä miltä se tuntuu, epäilen sitä.

En minä silloin vielä tiennytkään, mutta nyt tiedän. Etkä voi sanoa enään mitään.

Miksen vain osaa sanoa, että minulla on paha olo? Että minä en jaksa elää, että minä haluan tappaa itseni, koska kaikki tuntuu liian vaikelta, ja että minä en jaksa kuulla enää yhtään enempää. En itseäni, enkä muitakaan. Miten se voi olla niin vaikeaa? Mutta mitä minä avulla tekisin, ei kukaan edes osaa auttaa minua.

Kouluruokailu. Onko olemassa mitään pahempaa, kuin koulussa kaikkien ihmisten keskellä syöminen? Juuri ruokatuntia ennen päässäni liikkuu kaiken näköistä, mutta pääasiassa käsken itseäni olemaan syömättä. Kuitenkin aina kun joku pyytää kanssaan syömään, ahdan ison vatsani täyteen paskaa, ja valitan vieläkin, että voi kun on nälkä. Vaikka ei ole ollut koko päivänä. Miten vaikeaa voi vain olla syömättä? Eihän sen pitäisi vaikeaa olla? Ennen se oli niin helppoa.

Olen niin tajuttoman pettynyt itseeni. Minä vain syön koko ajan, vaikka minulla ei ole edes lupaa. En liiku, ja jos liikun sekin on vähäistä. Kesällä oli huomattavasti helpompaa lähteä ulos hölkkäämään, toisin kuin nyt, kun kouluasiat painaa mieltä. Ja sitten pitäisi vielä laihdutta? Paskan marjat.

Olen tänäänkin vain syönyt. 735 kaloria. Ja vielä pitäisi syödä iltaruoka, mutta taidan jättää sen väliin. Tai syön vain todella vähän, kun äiti kerran vaatii. Menen ystävän kanssa lenkille, ahdistaa hieman, mitäköhän siitäkin tulee. Toinen on hyvässä kunnossa ja minä lyllerrän siellä perässä kuin kilpikonna.

Saas nähdä.

Terveydenhoitaja= punnitus= 22 päivää aikaa laihtua.