HUOM !! Vastaan kommentteihin tästä lähtien suoraan tähän blogiin, en teidän blogeihinne (jos teillä siis on) ! (:

Kiitos kaikille kommentoijille, kaikki kommentit merkitsevät minulle todella paljon! (: <3

lauantai 24. syyskuuta 2011

Hopeless



Eilisen järjettömän ahmimisen jälkeen olo on väsynyt ja turta. Jalat eivät jaksa kannattaa minua ylös sängystä, mutta pakotan itseni nousemaan. Äiti huomauttaa aamupalasta jo heti, kun avaan huoneen oveni, ja minä murahdan jotain epämääräistä vastauksesi. Katson vellovaa vartaloani vessan peilistä, seison siinä aivan liikkumatta paikallani, sillä en vain saa katsettani irti ylisuuresta mahastani, tai yhteenhinkkaavista jaloistani. Olihan se pitänyt arvata, etten minä osaa olla syömättä edes viikkoa.

Unisena kävelen keittiöön, kun äiti on huudellut aamupalasta jo monta minuuttia. Teen itselleni yhden leivän, täytän vesipullon jääkylmällä vedellä ja menen takaisin huoneeseeni. Koirani maha on hetken päästä täysi, ja se röyhtäisee, olkoon se vaikka kiitos. Ulkona harmaat pilvet alkavat kerääntyä uhkaaviksi, mutta vaikka ilma ei olisikaan kaunis, minun päiväni tulee olemaan. Aion syödä mahdollisimman vähän, juoda paljon vettä, jota on tähän mennessä mennyt jo kaksi litraa. Vaikka eilinen menikin huonosti, tämän päivän ei tarvitse.


Olen vain niin toivoton elämäni ja itseni suhteen. En osaa enää kontrolloida tätä niin kuin ennen. Ennen osasin tehdä asiat hyvin ja kauniisti, nyt minä sähellän jotakin, mistä ei saa selvää, koska en jaksa enkä viitsi. Olen laiska, ja se on totuus. Ylihuomenna on terveystarkastus, ja ahdistus siitä vain suurenee päivä päivältä. Minä ruksitin masennustestistä kaikki oikeat kohdat, lukuunottamatta sitä syömiskohtaa, ja tiedän tulevani katumaan sitä. Käyntejä psykiatrilla on siis luvassa, ja reilusti.

Ehkä se on hyvä, että saan apua edes jostain, mutta kukapa minua osaisi auttaa. Ei yksi psykiatri elämääni muuta, ei se paranna tapojani tai saa kaikkea näyttämään hyvältä. Kukaan ei saa minua voimaan paremmin, paitsi syömättömyys. Eilinen olo oli kuvottava, koska olin syönyt. Viime päivinä kun en ole syönyt tai olen maistellut vain vähän, olen voinut paremmin. En ehkä hyvin, mutta parempi se on kuin ahdistuneena ahmimisesta.


Se nähdään sitten maanantaina, paljonko se vaaka näyttää ja mitä oikein tapahtuu..
Minua pelottaa!

4 kommenttia:

  1. bloggeri ei ole ilmottanut sun uusista päivityksistä näköjään oleenkaan moniin päiviin! :o mutta kovasti tsemppiä sinne! <3 toivottavasti siitä psykiatrista olisi jotain apua. muista yrittää kertoa kaikki rehellisesti, jospa olo helpottuisi kun saa jakaa asiat jonkun kanssa. iso halaus sinulle<3

    VastaaPoista
  2. :) totta, kiitos. Musta tuntuu etten haluu mennä sinne ylihuomenna, mutta haluun tietää mun pituuden. Mä oon feilannu niin totaalisesti, juur nyt vedän irttareita naamaan ja voin olla 100% varma että mä oksennan, en haluis mut teen sen slti.

    VastaaPoista
  3. Mitä olenkaan tehnyt ansaitakseni sunkaltaisen ihanan lukijan <3

    Sanon nyt ehkä sen mitä et halua kuulla: Ihanaa, hyvä tosi hyvä, että nyt alat käymään siellä psykiatrilla! Sun pitää kertoa siellä että sun on paha olla, tiedäthän. Että ne pystyvät sua auttamaan. Ja kun kerrot ja purat sun pahan olon niin se auttaa, se ihan oikeasti helpottaa, edes vähän sitä tuskaa. Ja sun on helpompi taas elää. Toivon tosissani sitä, koska on tosi surullista lukea sun postauksiasi ja miettiä vain kuinka paha sun on olla.

    Iso, iso hali ja paljon tsemppiä jaksamiseen <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos :--) Paljon haleja ja tsemppiä sulle <3

    VastaaPoista

kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos